Kun puhutaan U-matic SP -tallenteista, puhutaan usein viimeisestä mahdollisuudesta pelastaa kuva sellaisena kuin se nauhalle aikanaan tallentui. Ero halvan digitoinnin ja oikean arkistointimenetelmän välillä ei ole kosmeettinen - se on fysikaalinen.
1. U-matic SP:n todellinen värirakenne U-matic SP tallentaa kuvaa komponenttipohjaisena signaalina - eli kirkkaus (Y) ja kaksi värikanavaa (R-Y ja B-Y) ovat erillisinä. Näiden värikanavien taajuuskaista on noin 1,0-1,3 MHz, kun luminanssikaista (Y) ulottuu jopa 5,6-7,2 MHz. Toisin sanoen: SP-nauhan värit tallentuvat noin 1:5 suhteessa kirkkauteen. Tämä on erinomainen laatu analogiselle videolle - lähes sama kuin 4:2:2-standardissa (2:5 ? 1:2.5).
2. Broadcast-tason signaaliprosessointi Kaikki digitointi kulkee DPS-575- ja NRS-500-prosessoreiden kautta. Ne tekevät reaaliaikaista kohinanvaimennusta, TBC-korjausta ja värierottelua 10-12-bit prosessoinnilla. Näin jo heikentynyt nauha palautetaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilman, että mitään "arvataan" digitaalisesti jälkikäteen. Halvempi digitointi tekee tämän suoraan composite-liitännästä ilman tarkkaa synkkaa - signaali pakataan lennosta DV:ksi ja virheet jäävät pysyviksi.
Composite-ulostulo sekoittaa värin ja kirkkauden
Kun käytetään tavallista composite-liitäntää (CVBS), nämä kolme komponenttia sekoitetaan samaan kaapelivirtaan. Värisignaali upotetaan 0,984 MHz:n kantoaaltoon ja sen ylä- ja alapuoliset sivukaistat jäävät osittain luminanssikaistan alle. Tämä aiheuttaa ristiinterferenssiä ("dot crawl", värin vuoto reunoista). Samalla värin todellinen kaistanleveys putoaa noin 0,6-0,8 MHz:iin, mikä tarkoittaa, että värin yksityiskohtia on enää noin 1/6-1/8 alkuperäisestä.
3. Todellinen 10-bit 4:2:2 arkistomaster Meidän A/D-muunnos tehdään Snell & Wilcox CVR-600:lla - laitteella, jota käytettiin Euroopan yleisradioverkossa formaattikonversioihin. Lopputulos on täysi 10-bit 4:2:2 SDI-signaali, joka tallennetaan pakkaamattomana tai vähintään 100 Mbit/s tasolla. Se vastaa SMPTE-601-standardia ja on hyväksytty pitkäaikaisarkistointiin. Halvempi DV-AVI-tiedosto on 8-bit, 4:2:0 tai 4:1:1 - kuluttajatason katselumuoto, ei arkistomaster. Kun sen kerran on tehty, tietoa ei enää voi palauttaa.
4. Näkyvä ero, mitattava ero Mittauksissa Y/C ? 10-bit 4:2:2 ketju tuottaa: jopa 1,5 MHz enemmän luminanssikaistaa, selvästi alhaisemman kohinan 2,8-5 MHz alueella, värin vakauden joka pysyy kenttästä kenttään ilman "pumppausta". Katselussa tämä näkyy puhtaampina kasvojen sävyinä, vakaana tekstinä ja luonnollisena liikkeenä. Arkistossa se tarkoittaa, että materiaali kestää seuraavat 50 vuotta ilman että siitä tulee "pakattua 2000-luvun DV-videota".
5. Digitoimme säilyttämistä varten - emme katselua varten. Halpa digitointi tekee katselukopion. Me teemme arkistomasterin, josta voidaan tuottaa katselukopioita missä tahansa formaatissa ilman uutta laadun heikkenemistä.
Optimizing Digital Transfer of U-matic Video Recordings
Update 6.7.2014 Restoring Unstable Image of U-matic Video Tapes
KLIKKAA ALLAOLEVAA KUVAA NÄHDÄKSESI VIDEON
CLICK THE IMAGE BELOW TO VIEW THE VIDEO
Update 16.4.2014 Fast Treatment of sticky U-matic tapes
Update 27.3.2016 U-matic Y/C Demo
Update 4.11.2016 Transferring Old U-matic Video Recordings Without Dropouts
Exsample Video: U-matic nauhoille yleinen "tahma nauha ilmiö" (sticky-shed syndrome), jossa nauhan magneettipinnasta irtoavat hiukkaset "tukkivat" nauhurin kuvapäät lähes välittömästi.
Left: Orginal tape. 18s and video heads get glogged.
Right: The same tape. But treated DigiOmmel & Co. technology. No problems anymore.
KLIKKAA ALLAOLEVAA KUVAA NÄHDÄKSESI VIDEON
CLICK THE IMAGE BELOW TO VIEW THE VIDEO
Penkinpainajaiset (benchpressing), Suomalaisen kirjallisuuden seura
Recorded: 17.2.1982, Helsinki
Working group: Eero Joki, Kuvaus Jukka Kukkonen ja Ulla Lipponen SKS
Sound recording: Markku Leppänen